Miten iho toimii

Tiesitkö että ihosi painaa melkein neljä kiloa ja että sen pinta-ala on noin kaksi neliömetriä? Iho on siis kaikkein suurin elin – ja monella lailla olennaisen tärkeä. Iho muodostaa esteen, joka suojaa kehon sisäosia bakteereilta, kemikaaleilta, lialta, auringon UV-säteilyltä ja muilta ympäristön haittatekijöiltä. Iho tuottaa auringon avulla välttämätöntä D-vitamiinia, jota tarvitaan mm. hampaiden ja luuston normaaliin kehitykseen. Lisäksi iho säätelee haihtumisen ja hikoilun avulla elimistön lämpötilaa ja kosteutta. Ilman ihoa haihtuisimme kerta kaikkiaan ilmaan!

Iho on myös tärkeä aistinelin, jonka kautta koemme niin nautintoa kuin kipuakin. Tämä johtuu siitä, että ihon uloimmassa kerroksessa on paljon hermopäätteitä, jotka lähettävät aivoihin signaaleja ympäristöstä, kun kosketamme jotain tai kun joku koskettaa meitä.

Se mitä sanotaan ihoksi, koostuu oikeastaan kolmesta erillisestä kerroksesta, joista kullakin on eri tehtävä:

Orvaskesi eli epidermi (uloin kerros)

Orvaskesi on ihon uloin kerros, josta yli 90 % on sarveisainetta (keratiini), samantyyppisiä runsaasti valkuaisainetta sisältäviä soluja, joita on hiuksissa ja kynsissä. Nämä tiukkaan pakkautuneet solut siirtyvät jatkuvasti kohti orvaskeden ulointa kerrosta, joka on nimeltään marraskesi (stratum corneum), ja siellä ne kuolevat ja hilseilevät pois. Muodostuttuaan ihosolut kulkeutuvat ihon pinnalle noin viidessä viikossa. Uloin ihokerros on ohuimmillaan silmäluomissa (n. 0,05 mm) ja paksuimmillaan kämmenissä ja jalkapohjissa (vähintään 1 mm).

Koska orvaskesi sisältää erityisiä soluja, jotka varoittavat immuunijärjestelmää viruksista ja muista haitallisista eliöistä, se suojaa kehoa infektioilta. Uloimman kerroksen kovettuneet solut, korneosyytit, suojaavat myös kolhuilta ja hankautumiselta, ja mitä enemmän iho kuluu, sitä paksummaksi se tulee. Siksi ihoon voi tulla kovettumia, jos käsillä tekee paljon töitä. Uloin kerros on lähes täysin vedenpitävä ja pitää huolen omasta kosteudestaan, koska korneosyytit imevät vettä ja pitävät yhdessä luonnon lipidien kanssa ihon pehmeänä ja sileänä. Mutta ellei uloimman ihokerroksen kosteusprosentti ole vähintään 10, iho heikkenee, kuivuu ja haurastuu. Ellei ihon kosteustasapaino ole luonnostaan riittävän hyvä, sitä pitää kosteuttaa säännöllisesti käyttämällä rasvaista ihonhoitovoidetta, jotta se säilyttäisi kimmoisuutensa.

Syvemmällä orvaskedessä sijaitsevat pigmentit, joihin ihonväri perustuu ja jotka suojelevat meitä auringon ultraviolettisäteiltä. Pigmenttien ansiosta rusketumme ulkona auringossa, mutta ellei niiden tarjoama suoja riitä, iho palaa. Tummaihoisilla on enemmän pigmenttisoluja kuin vaaleaihoisilla.

Verinahka (keskimmäinen kerros)

Ihon keskimmäinen kerros, verinahka, koostuu vahvasta, joustavasta sidekudoksesta. Verinahka on ihon paksuin kerros. Sen paksuus voi olla selässä jopa 3 millimetriä. Tämä kerros sisältää imusuonia, aistinsoluja, hermopäätteitä, karvatuppia, tali- ja hikirauhasia mutta myös verisuonia, joiden kautta orvaskesi saa happea ja ravintoaineita ja pääsee eroon kuona-aineista. Verinahka saa aikaan sen, että talvella kylmässä muutumme kalpeiksi ja rasituksessa tai hämmentyneenä punaisiksi. Tämä johtuu siitä, että verisuonet säätelevät elimistön lämpötilaa supistumalla kylmässä ja laajenemalla, kun meille tulee lämmin.

Verinahan joustavat solut menettävät joustoaan iän myötä, ja siksi meille tulee ryppyjä. Myös arpeutuminen tapahtuu verinahassa, sillä syvemmät haavat paranevat sidekudoksessa.

Ihonalaiskudos eli subkutis (sisin kerros)

Ihon sisin kerros sisältää huokoista sidekudosta ja rasvasoluja, jotka eristävät kylmyydeltä, suojaavat kolhuilta ja varastoivat ravintoaineita ja nestettä nälkiintymisen varalta. Ihonalaiskudoksen paksuus voi vaihdella kahdesta millimetristä kymmeneen senttimetriin ihmisen rakenteen mukaan. Ihonalaiskudoksessa on myös verisuonia, joista iho saa happea ja ravintoaineita.

Osta Locobase-tuotteita lähimmästä apteekista tai netistä