Miten iho toimii?

Iho on kaikkein suurin elin ja monella tavalla tärkeä:

  • Iho toimii esteenä, joka suojaa kehon sisäosia bakteereilta, kemikaaleilta, lialta, auringon UV-säteilyltä ja muilta ympäristön haittatekijöiltä.
  • Iho tuottaa auringon avulla välttämätöntä D-vitamiinia, jota tarvitaan muun muassa hampaiden ja luuston normaaliin kehitykseen.
  • Iho säätelee haihtumisen ja hikoilun avulla elimistön lämpötilaa ja kosteutta.
  • Iho on myös tärkeä aistinelin, jonka kautta koemme niin nautintoa kuin kipuakin.

Ihon uloimmassa kerroksessa on paljon hermopäätteitä, jotka lähettävät aivoihin signaaleja ympäristöstä, kun kosketamme jotain.

Ihomme koostuu kolmesta erillisestä kerroksesta, joista jokaisella on eri tehtävä.

Orvaskesi on kosteutta tarvitseva uloin ihokerros

Orvaskesi on ihon uloin kerros, josta yli 90 % on sarveisainetta, samantyyppisiä runsaasti valkuaisainetta sisältäviä soluja, joita on hiuksissa ja kynsissä. Nämä tiukkaan pakkautuneet solut siirtyvät jatkuvasti kohti orvaskeden ulointa kerrosta, joka on nimeltään marraskesi, jossa solut kuolevat ja hilseilevät pois. Ihosolut kulkeutuvat ihon pinnalle noin viidessä viikossa. Uloin ihokerros on ohuimmillaan silmäluomissa ja paksuimmillaan kämmenissä ja jalkapohjissa.

Koska orvaskesi sisältää erityisiä soluja, jotka varoittavat immuunijärjestelmää viruksista ja muista haitallisista eliöistä, se suojaa kehoa infektioilta. Uloimman kerroksen kovettuneet solut, korneosyytit, suojaavat myös kolhuilta ja hankautumiselta, ja mitä enemmän iho kuluu, sitä paksummaksi iho muuttuu. Siksi ihoon voi tulla kovettumia, jos käsillä tekee paljon töitä.  

Ihon uloin kerros on lähes täysin vedenpitävä ja pitää huolen omasta kosteudestaan, sillä korneosyytit imevät vettä ja pitävät yhdessä luonnon lipidien kanssa ihon pehmeänä ja sileänä. Jos uloimman ihokerroksen kosteusprosentti on alle 10, iho heikkenee, kuivuu ja haurastuu. Ellei ihon kosteustasapaino ole luonnostaan hyvä, ihoa täytyy kosteuttaa säännöllisesti rasvaisella ihonhoitovoiteella, jotta kimmoisuus säilyy.

Pigmentit, jotka säätelevät ihonväriä ja suojelevat meitä auringon UV-säteiltä, sijaitsevat syvemmällä orvaskedessä. Pigmenttien ansiosta rusketumme ulkona auringossa. Jos pigmenttien tarjoama suoja ei riitä, iho voi palaa.

Verinahka on ihon paksuin kerros

Ihon keskimmäinen ja paksuin kerros, verinahka, koostuu vahvasta, joustavasta sidekudoksesta. Tämä kerros sisältää imusuonia, aistinsoluja, hermopäätteitä, karvatuppia, tali- ja hikirauhasia ja verisuonia, joiden kautta orvaskesi saa happea ja ravintoaineita ja pääsee eroon kuona-aineista. Verinahan paksuus voi olla selässä jopa 3 millimetriä.

Verinahan ansiosta muutumme kylmässä kalpeiksi ja rasituksessa tai hämmentyneenä punaisiksi. Tämä johtuu siitä, että verisuonet säätelevät elimistön lämpötilaa supistumalla kylmässä ja laajenemalla lämmössä.

Verinahan joustavat solut menettävät kimmoisuuttaan iän myötä, jonka takia ihoon muodostuu ryppyjä. Myös arpeutuminen tapahtuu verinahassa, sillä syvemmät haavat paranevat sidekudoksessa.

Ihonalaiskudos on ihon sisin kerros

Ihon sisin kerros sisältää huokoista sidekudosta ja rasvasoluja, jotka eristävät kylmyydeltä, suojaavat kolhuilta ja varastoivat ravintoaineita ja nestettä. Ihonalaiskudoksen paksuus voi vaihdella kahdesta millimetristä kymmeneen senttimetriin ihmisen rakenteen mukaan.

Ihonalaiskudoksessa on myös verisuonia, joiden kautta iho saa happea ja ravintoaineita.